Kirje lähetetty poliittisille puolueille.
YK:n ihmisoikeusneuvostolle
Suomalaisina kansalaisjärjestöinä pidämme tärkeänä uskonnon, katsomuksen ja omantunnon vapautta, sananvapautta sekä ihmisten yhdenvertaista, syrjimätöntä
kohtelua, myös uskonnosta ja katsomuksesta riippumatta. Työmme systemaattisen syrjinnän lopettamiseksi ei ole tuottanut tulosta, siksi toivomme tukea YK:n ihmisoikeusneuvostolta.
Suomen evankelis-luterilaisella kirkolla ja Suomen ortodoksisella kirkolla on julkisoikeudellinen erityisasema suhteessa valtioon, mikä ilmentää julkisen vallan
harjoittamaa systemaattista, rakenteellista syrjintää uskonnottomia ja muiden uskontojen harjoittajia kohtaan.
Perustuslain 76. pykälän mukaan eduskunta voi hyväksyä kirkkolakiin muutoksia vain kirkolliskokouksen esityksestä. Mainittujen kirkkojen jäsenmaksu kerätään kirkollisverotuksella julkisen vallan verottajan toimesta ja tarvittaessa ulosoton toimesta. Näiden valtionkirkkojen piispat ja papit ovat virkamiehiä.
Syntyvien lasten liittäminen uskonnolliseen yhdyskuntaan kirjataan väestörekisteriin, mistä aiheutuu velvollisuus osallistua uskonnonopetukseen peruskoulussa ja lukiossa sekä kirkollisverovelvollisuus. Kirkkojen jäsenyydestä voi erota vasta 18-vuotiaana.
Varhaiskasvatuslain, perusopetuslain ja lukiolain mukaan kasvatukseen ja opetukseen ei sisälly uskonnollista kasvatusta eikä uskonnonharjoittamista.
Varhaiskasvatuksen ja opetussuunnitelman perusteissa nimenomaan säädetään, että kasvatuksen ja opetuksen tulee olla ”uskonnollisesti, katsomuksellisesti ja
puoluepoliittisesti sitoutumatonta”.
Laeista huolimatta päiväkotien toimikauden ja koulujen lukuvuoden ohjelmaan liitetään päivisin tapahtuvia jumalanpalveluksia ja hartaushetkiä. Tämä sinänsä koetaan syrjivänä, vaikka uskonnollisiin tilaisuuksiin osallistuminen ei ole pakollista. Näille tilaisuuksille järjestetään harvoin kunnollista ei-uskonnollista ohjelmaa. Emme kiellä perustuslain 11 pykälän antamaa oikeutusta positiiviseen uskonnonvapauteen, mutta päiväkotien ja koulujen ohjelmaan ei tule liittää tunnustuksellisia tilaisuuksia.
Uskonnollisilla yhdyskunnilla on oikeus avioliittoon vihkimiseen, eikä silloin tarvita vihkimistä maistraatissa. Sekulaarit kansalaisjärjestöt eivät pyynnöstään huolimatta ole saaneet vihkimisoikeutta.
Yleinen hautaustoimi on säädetty seurakuntien tehtäväksi ja sitä varten ne saavat avustusta valtiolta. Kaikki seurakunnat eivät kuitenkaan luovuta kappeleitaan ei-
uskollisiin hautaustilaisuuksiin. Muiden, esimerkiksi vapaa-ajattelijoiden, ylläpitämät hautausmaat eivät saa valtion avustusta.
Puolustusvoimissa ja vankiloissa tulee lisätä muiden kuin valtion palkkaa nauttivien pappien antamaa henkistä tukea.
Ministerien ja virkamiesten tehtävät eivät ole uskonnollisia, siksi velvoittautumisessa tulee riittää juhlallinen kunnian ja omantunnon kautta annettava vakuutus. Sama koskee myös puolustusvoimia. Uskonnollinen vala ei kuulu enää tähän päivään.
Jos eduskunnan valtiopäivien avajaisiin ja päättäjäisiin edelleen liitetään jumalanpalvelu, tulee tunnustuksettomalla tilaisuudella olla sama asema.
Kansalaisilla on perustuslaillinen oikeus tulla kohdelluksi yhdenvertaisina. Nykyisellään evankelis-luterilaisen ja ortodoksisen kirkon asema tekee uskonnottomista ja muihin uskontokuntiin kuuluvista toisen luokan kansalaisia.
Maallistuminen on Suomessa jatkunut niin, että ev.lut kirkon jäsenmäärä on laskenut 66,5 prosenttiin, vauvakasteiden osuus on laskussa, siviilivihkimisten osuus
on kirkollisia vihkimisiä suurempi, nimiäisten määrä lisääntyy ja hautajaiskulttuuri monipuolistuu, vaikka hautaustoimessa ilmenee syrjintää.
Myös kirkkoon kuuluvat saattavat olla hyvin maallistuneita eivätkä usko kirkon oppeihin. Tämä käy ilmi esimerkiksi Kirkon tutkimuskeskuksen (2019) teettämästä
kyselystä.
Me allekirjoittaneet kansalaisjärjestöt olemme esittäneet, että Suomen evankelis-luterilaisen kirkon ja Suomen Ortodoksisen kirkon julkisoikeudellinen erityisasema
suhteessa Suomen valtioon tulee poistaa. Kansalaisia on kohdeltava yhdenvertaisesti uskonnosta ja vakaumuksesta riippumatta kunnioittaen
uskonnon, katsomuksen ja omantunnon vapautta. Tämä edellyttää lainsäädännöllisiä muutoksia.