Pieni et:n historia

Uskonnonhistoriasta ja siveysopista elämänkatsomustiedon opetukseen

Uskonnonvapauslain tultua voimaan vuonna 1923 myös koulujen uskonnonopetukseen tuli muutoksia. Oppilaille annettiin enemmistön uskonnon mukaista opetusta ,ja siitä vapautetuille oppilaille oman uskonnon opetusta, joka koski lähinnä ortodokseja, tai uskonnonhistorian ja siveysopin opetusta. Vuonna 1957 uskonnonhistoria muuttui uskontojen historiaksi. Oppilaita aineessa oli vähän, ja sen luonne oli vahvasti uskonnollinen; ei-uskontoisista elämänkatsomuksista ei kerrottu lainkaan. Opetus koski vain kansakouluja. Oppikoulussa ainetta ei opetettu ollenkaan. Siirryttäessä peruskouluun 1970-luvun kuluessa kansakoulun opetusjärjestelyt uskonnonopetuksen osalta säilytettiin ennallaan.

Vuonna 1979 perustettiin työryhmä suunnittelemaan uutta uskonnotonta katsomusopetusta, sillä uskontojen historian opetus oli kristillistä sisältönään lähinnä Uusi testamentti. Vuoden 1985 koululainsäädännön uudistuksessa elämänkatsomustieto saatiin kouluihin uskonnon rinnalle. Elämänkatsomustieto luotiin uskonnottomien omaksi oppiaineeksi. Vuosina 1985–2003 ainetta opiskelivat myös monet ns. pienryhmäisten uskontojen oppilaat, mikä oli itse asiassa vastoin tuolloista lakia.

Vuoden 2003 uusi uskonnonvapauslaki muutti myös koululakeja ja uskonnon/et:n opetusta: elämänkatsomustieto avattiin myös niille uskontokuntiin kuuluville, joille ei järjestetty oman uskonnon mukaista opetusta. Aiemmasta vapautusmenettelystä on luovuttu: enemmistön uskonnonopetuksesta ei enää haeta vapautusta.

Elämänkatsomustieto ja uskonto ovat koulussa ns. katsomusaineita, jossa oppilaan identiteetti tai sen osa, käytännössä Suomessa rekisteröityjen uskonnollisten yhdyskuntien jäsenyys tai niihin kuulumattomuus, märittää oppilaalle näissä aineissa annettavaa opetusta, sen tavoitteita ja sisältöjä. Et:n osalta tilanne on kuitenkin toinen: mihinkään uskonnolliseen yhdyskuntaan kuulumattomuus ei ole katsomus eli opetuksessa ei lähdetä kotien katsomuksesta.

Elämänkatsomustiedon tulee oppiaineena toimia aatteellisesti uskonnottomille sekä kaikille niille, joilla ei ole muuta katsomusainetta. Kun keskustellaan katsomusaineiden opetuksen järjestämisestä tulevaisuudessa, on esitetty, että kahtalaisesta tehtävästään johtuen elämänkatsomustieto sopisi opetettavaksi kaikille oppilaille taustasta riippumatta. Toisaalta nykytilanne nähdään hyvänä, sillä nyt uskonnottomilla on oma oppiaine. Kaikille yhteisen uskontotiedon opetusta Ruotsin malliin on myös väläytelty vaihtoehtona. Elämänkatsomustiedon avaamista kaikille oppilaille vapaasti valittavaksi aineeksi on myös esitetty, mitä vaihtoehtoa Humanistiliitto kannattaa.

Teksti: Heta Saxell

Kirjoitus on julkaistu Humanistin numerossa 1/2013 osana Et 2013-kirjoitussarjaa.